Hautausmaat ovat täynnä korvaamattomia johtajia ja esimiehiä. On tuskallista tajuta, ettei ole korvaamaton. Tunne korvaamattomuudesta päihdyttää yhtä paljon kuin ahdistaa.

Esimiehen ei pidä vaipua korvaamattomuuden illuusioon. Jos kuvittelet ansaitsevasi paikan korvaamattomien johtajien galleriassa, et ole rehellinen itsellesi etkä muille. Korvaamattomuuden harhasta kärsivä esimies korottaa itsensä muiden yläpuolelle ja sairastaa yleensä mikromanageerausta. Laita sormi vesilasiin ja nosta pois. Jos jäi kuoppa, niin olet korvaamaton. Jos olet sairas, niin sitten sairastat, hoidat itsesi rauhassa kuntoon ja luotat työntekijöidesi itseohjautuvuuteen ja vastuunkantoon. Turha selitellä lääkärille, että kalenteri on täynnä työmatkoja, neuvotteluja, yksikön virittämistä, kehityskeskusteluja ja taistelua rahasta, ettei tässä mitään sairaslomia ehdi pitää. Kukaan ei halua, että uhraudut sairaana töihin. Urheus ei kannata, sillä puolikuntoisena työskentelet puoliteholla entistä pidempään. Kukaan ei ole täysin korvaamaton muille ihmisille, mutta olemme korvaamattomia itsellemme.

Esimiestyössä rima on noussut. Mitä tahansa ei enää hyväksytä, vaan esimieheltä odotetaan tukea, sparrausta ja luottamusta. Mikromanageeraus on johtamisen tyyli, joka tarkoittaa, että esimies seuraa ja valvoo yksityiskohtaisesti pieniäkin työntekijöiden tekemisiä. Valitettavasti on vielä liian paljon pomoja, joiden työntekijät eivät kunnioita heitä. Heitä totellaan vain esimiehen ns. asemavaltuutuksen vuoksi. Mikromanageeraus, hierarkia ja hallintohimmelit saavat niskakarvat pystyyn, jopa niiden takia sairastutaan työuupumukseen, turhaudutaan työhön, lähdetään muualle tai tehdään vain se välttämätön. Surullista on, että koulutetut ihmiset tulevat aamulla töihin ja laittavat aivot narikkaan ja päivän lopuksi ottavat aivot narikasta ja käyttävät osaamistaan vapaa-ajallaan. Menestyvässä organisaatiossa järjestelmät, työvälineet ja johtamisen laatu ovat kunnossa. Nuorilla koulutetuilla on varaa valita, missä he tulevaisuudessa työskentelevät, sillä meidän huoltosuhteemme on maailman kolmanneksi huonoin. Osaamisvaje uhkaa jo nyt Suomessa toimivien yritysten kasvua. Johtamisen laatu, kyky johtaa ja palvella ihmisiä nousee todella arvoonsa ja kilpailutekijäksi.

Työelämän muutos pakottaa organisaatiot muokkaamaan organisaatiorakenteitaan ja painottamaan itsenäistä ja itseohjautuvaa toimintaa työpaikoilla. Työntekijöiltä vaaditaan itseohjautuvuutta eli taitoa jäsentää omaa aikaansa, työtehtäviään ja toimintaansa. Jokaisen odotetaan kontrolloivan omaa työtään ja erityisesti asiantuntijatyössä kukaan ei ole kertomassa, miten omat työtehtävät pitäisi hoitaa. Työpaikat täyttyvät itseohjautuvista työntekijöistä. Kun tähän lisätään vielä vahva työn imu, ilo omaa työtä kohtaan ja hyvä johtaminen, on huippujengi kasassa. Asiantuntijaorganisaatiossa kaikki perustuu vahvuuksien tunnistamiseen ja niiden kehittämiseen. Asiantuntijoita johdetaan avoimuudella, eikä käskyttäminen toimi, jos motivaatio puuttuu eikä ole mahdollisuuksia kehittää osaamistaan. Itseohjautuvassa organisaatiossa tarvitaan myös joukko-ohjautuvuutta. Tämä tarkoittaa yhteisiä pelisääntöjä, tavoitteita, selkeitä rooleja ja päämääriä. Toisia autetaan ja kaveria  autetaan pulassa. Mikromanageerausta ei tällöin kaivata, mutta tämä ei tarkoita sitä, että johtaminen olisi täysin tarpeetonta. Johdon tehtävä on varmistaa, että organisaatioon luodaan kristallinkirkkaat tavoitteet, jotta jokainen työntekijä tietää, mitä häneltä odotetaan. Näin syntyy psykologinen turvallisuuden tunne, joka mahdollistaa itseohjautuvuuden pienemmillä stressikertoimilla.