Esimiehet, jotka yrittävät komentamalla saada kunnioitusta ja arvostusta, hukkaavat aikaansa. Arvostusta ja kunnioitusta ei voi komentaa. Se on ansaittava.

Jokaisen ihmisen perustarve on tulla arvostetuksi. Asiantuntijoiden arvostus mittaa johdon sivistyksen tasoa ja valitettavasti kuvastaa monesti johdon alemmuuden tunnetta tai kateutta. Esimiehen arvostus asiantuntijoitaan kohtaan näkyy myös siinä, kuinka paljon hänellä on aikaa työntekijöilleen. Asiallinen ja arvostava käyttäytyminen alkaa vuorovaikutuksen perusasioista, kuten tervehtimisestä ja hyvän päivän juttelusta. Työpaikkojen kulttuurit eroavat toisistaan, mutta kielteinen ja epäystävällinen käytös ei ole arvostavaa muita kohtaan. Se, miten muut meitä kohtelevat, kertoo myös meille itsestämme. Miten minut nähdään? Millainen minä olen? Kunnioittava ja arvostava kohtelu työpaikalla vahvistaa ja tukee ihmisarvoa. Asiantuntijan kohtaaminen ja hänen kuuntelemisensa on jo hyvä alku. Asiantuntija arvostaa sitä, että esimies kuuntelee ja keskustelee hänen kanssaan. Esimiehellä tulee olla aikaa spontaanille kanssakäymiselle, yksittäisten ihmisten asioiden kuuntelemiselle ja käsittelemiselle. Kuunteleminen vaatii esimieheltä kärsivällisyyttä ja aikaa, mutta se varmasti kannattaa ja maksaa itsensä takaisin. Johtajan on pidettävä tärkeitä asioita esillä käymällä niistä jatkuvaa vuoropuhelua asiantuntijoidensa kanssa. Esimiehen arvostavassa asenteessa ja huomion kiinnittämisessä onnistumisiin on pitkälti kyse positiivisesta asenteesta ja ihmiskäsityksestä. Myönteinen asenne ei tarkoita sitä, että esimies sulkisi silmät epäonnistumisilta ja laiminlyönneiltä. Positiivinen esimies ymmärtää takaiskut elämään kuuluvina eikä jää jumiin niiden keskelle, vaan menee eteenpäin. Hän tajuaa, ettei hän voi vaikuttaa jokaiseen asiaan ja ymmärtää, että tarvitsee apua myös muilta. “Arvostava asenne on valinta. Jokaisessa tilanteessa on kaksi tapaa toimia: voimme joko arvostaa tai arvostella.” (Ari Rämö)

Arvostus on asiantuntijalle tärkeää. Asiantuntija arvostaa itseään ja haluaa muidenkin arvostavan häntä. Arvostus näkyy saadussa palautteessa ja kannustuksessa. Asiantuntijan on saatava myös kokea, että häntä arvostetaan ihmisenä, ei pelkästään hänen työpanoksensa vuoksi. Jokaiselle ihmiselle on tärkeää kuulla, että työtoverista tai esimiehestä on hyvä tehdä töitä hänen kanssaan. Organisaation muodollisia tapoja osoittaa arvostusta ovat palkitseminen ja kiitos, mutta on syytä käyttää myös työyhteisön yhteisiä palkitsemisen muotoja. Parhaissa työpaikoissa kiittämisellä luodaan arvostuksen kulttuuria palkitsemalla hyvästä työstä ja ponnistuksista systemaattisesti ja yllättävilläkin tavoilla. Kiittämällä sekä osoitetaan arvostusta että rakennetaan halutunlaista toimintaa. Se on edullisin tapa vahvistaa toivotunlaista toimintaa organisaatiossa. Kiittämällä tavoitteen mukaisesta toiminnasta osoitetaan, minkälaista toimintaa arvostetaan ja vahvistetaan niitä pelisääntöjä, jotka toimintaa ohjaavat. Kannustus ja kiitos avaavat niitä ovia, joita arvostelu on naulannut kiinni.

Asiantuntijan osaamista yleensä arvostetaan työelämässä, mutta asiantuntijan täytyy myös tehdä paljon töitä voidakseen pysyä kehityksen mukana. Asiantuntijat arvostavat toisissaan erityisesti asiantuntijuutta. Esimieheltä taas odotetaan enemmän työolosuhteiden rakentamista kuin puuttumista itse työntekoon. Esimiehet viettävät liian usein aikaa niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa he viihtyvät parhaiten ja unohtavat ne, joiden kanssa eivät ole ehkä samaa mieltä tai arvot ja mielipiteet eivät kohtaa. Arvostuksen osoittaminen työpaikan kaikille jäsenille on elinehto hyvänä esimiehenä toimimiselle. Vaikka esimiehenä ei olisi kaikista asioista asintuntijoidensa kanssa samaa mieltä, on silti pyrittävä aina näkemään asia myös toisen näkökulmasta. Esimiestyössä  valitettavasti joutuu ottamaan esiin negatiivisia asioita tai tekemään epämieluisia päätöksiä. Esimiehen on hyvä muistaa, että vaikka hän olisi tehnyt kaikkensa ollakseen oikeudenmukainen, jotkut kokevat siitä huolimatta tulleensa kohdelluiksi epäoikeudenmukaisesti. Aina löytyy se vähemmistö, jota esimiehen päätös ei miellytä. Oikeudenmukaisuus on subjektiivinen kokemus, ja kukin tarkastelee sitä omasta näkökulmastaan. Tämä ei tietenkään poista tai vähennä vaatimusta, että esimiehen on pyrittävä oikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuteen. Kunnioittava ja arvostava kohtelu on tutkimuksissa osoitettu tehokkaaksi tavaksi toimia, vaikka kyseessä olisi asiantuntijoiden kannalta epämieluisa päätös.

Arvostaminen kuuluu itsestään selviin asioihin työilmapiiristä ja me-hengestä puhuttaessa. Itse kukin syyllistyy kuitenkin kovin usein arvosteluun. Emme osaa aina arvostaa toistemme erilaista näkemystä, koska mielestämme toinen on väärässä. Periaatteessa kyllä arvostamme toisiamme kovastikin, mutta pieni vastoinkäyminen ja olemme heti valmiita arvostelemaan muiden toimintaa. Arvostusta täytyy siis opetella ja oppia. Omaan käyttäytymiseen täytyy kiinnittää huomiota, jotta voisi vähentää arvostelua ja lisätä arvostamista. Arvostamisen kulttuuri rakentuu kovin hitaasti ja voi murentua hetkessä. Jos arvostamisen kulttuuri puuttuu tai on heikkoa, on muutoksen lähdettävä johdosta. Jokaisella meillä on kuitenkin vastuu toistemme arvostamisessa.

Arvostuksen välittäminen onnistuu suuressakin asiantuntijaorganisaatiossa, kun johto huolehtii, että asioita tehdään yhdessä. Liian usein näkee yrityksen koko henkilöstölle tarkoitettuja koulutuksia, joihin ylin johto ei osallistu tai ei ole edes paikalla. Tämä viestii arvostuksen puutteesta. Arvostusta voidaan osoittaa kaikissa tilanteissa. On paljon helpompaa arvostella kuin arvostaa. On paljon helpompaa olla kriittinen kuin rakentava. On paljon helpompaa nälviä kuin kannustaa. On paljon helpompaa löytää virheitä kuin onnistumisia. On paljon helpompaa herättää pelkoa kuin innostusta. ”Yhdeksän kymmenesosaa viisaudesta on arvostusta. Tee minut viisaaksi, jotta ymmärtäisin, että ihmisen arvostus on teonsana tässä ja nyt.”