Tietojärjestelmät ja muutosprojektit – organisaation uhka vai mahdollisuus?

IT-projekteissa ei koskaan ole positiivisia yllätyksiä.

Suomen väestön syntyvyys on 2000-luvulla pudonnut huolestuttavasti verrattuna suuriin ikäluokkiin. Syntyvyys on käytännössä puolittunut viimeisen 20 vuoden aikana, mikä tarkoittaa, että Suomen huoltosuhde on yksi Euroopan huonoimpia. Tämä taas tarkoittaa, että organisaatiot joutuvat nyt ja tulevaisuudessa tekemään pienemmällä henkilöstömäärällä enemmän. Ongelman ratkaisuun on käytännössä kolme vaihtoehtoa, joita organisaatiot joutuvat toteuttamaan käytännössä yhtä aikaa. Prosesseista vastuussa olevien henkilöiden on jatkuvasti lean-ajattelun ja -johtamisen pohjalta tehostettava prosessien läpimenoaikoja, jotta säätämistä ja hukkaa olisi mahdollisimman vähän. Koska käytännössä kaikki prosessit makaavat jonkun tietojärjestelmän päällä, on tietojärjestelmiä kehitettävä tehostamaan prosessien läpimenoaikoja ja siten kyettävä vapauttamaan henkilöstön aika tuottavaan työhön, eikä sitoa sitä kasvavaan ruutuaikaan ja pitkiin klikkauspolkuihin. Samoin järjestelmien rajapintojen tulee olla kunnossa eli tiedon on siirryttävä järjestelmien välillä joko reaaliajassa tai viimeistään yön aikana. Kolmas keino ratkaista huoltosuhdeongelma on rekrytoida rajojen ulkopuolelta osaavaa työvoimaa, jolla on alan koulutus ja osaaminen. Monen yrityksen kasvun este on osaavan henkilöstön puute.

Julkisen hallinnon viimeaikaisia järjestelmä- ja organisaatiouudistuksia ei voi seurata kuin pelon sekaisin tuntein, koska mennään aivan väärään suuntaan. Vai mitä mieltä olette sote-uudistuksesta, Apotti-järjestelmästä, Sarastian HR-järjestelmästä, Rikosseuraamuslaitoksen uudesta asiakastietojärjestelmästä Rotista tai Migrin toiminnasta työvoiman saamiseksi Suomeen?

Meidän yhteiskuntamme tulee rikkoa hallintohimmelit ja siirtyä kermakakkuorganisaatioista pannukakkuorganisaatioihin, koska ikäluokat ovat puolet pienempiä. Siksi en ymmärrä soteuudistusta. Miksi meillä lisätään valtion ja kuntaorganisaatioiden väliin uusi hallintohimmeli nimeltään maakuntahallinto – anteeksi hyvinvointialueet? Yli kaksikymmentä aluetta, joissa kahdessa on jo lähtötilanteessa noin 70 000 asukkaan muuttotappioalueita. Hyvinvointialueita on siis lähtökohtaisesti puolet liikaa. Onko meillä oikeasti varaa rakentaa kolmas hallintohimmeli, kun tiedetään, että valtio on ottanut velkaa vuodesta 2008 lähtien ja vielä talouden nousukausivuosina? Sote-uudistus polkee lisäksi muutosjohtamisen lainalaisuuksia. Uudistus toteutetaan liian nopeasti ja kaikki asiat yritetään saada kerralla samaan putkeen. Oliko sote-uudistukseen oikeasti pakko tunkea mukaan pelastuslaitos ja koulujen oppilashuolto? Vanha periaate on, että iso muutos pitää pilkkoa mahdollisimman pieniin paloihin ja edetä porras kerrallaan. Sote-uudistuksen epäonnistumista lisää se, että osa alueista ottaa käyttöön Apotin ja Sarastian. Miten voi potilastietojärjestelmä maksaa 650 miljoonaa euroa (tähän mennessä) ja lopputuloksena on ala-arvoinen käytettävyys? Apotti on aiheuttanut lääkäreiden ja sairaanhoitajien siirtymisen yksityiselle puolelle. Suomessa on muuten kehitetty 34 erilaista potilastietojärjestelmää. Viro on onnistunut rakentamaan maahan yhden potilastietojärjestelmän, joka toimii eikä ollut kallis. Olisiko syytä nöyrästi konsultoida Viroa? Apotin lisäksi osa hyvinvointialueista on ottamassa käyttöönsä Sarastian, mikä on saanut Helsingin kaupungin palkanmaksun täysin sekaisin. Minusta Sarastia on työnäytteensä antanut, mutta siitä huolimatta se otetaan käyttöön sote-alueilla. Alueita ei voi syyttää ainakaan riskin ottamisen kyvyttömyydestä. Ennustan, että vuoden vaihteen jälkeen sote-uudistuksen astuessa voimaan meidän terveydenhuoltomme ottaa todellisen pohjakosketuksen, jo pelkästään sen takia, että järjestelmät hidastavat läpimenoaikoja yhdessä työvoiman saatavuuden kanssa. Oletteko muuten huomanneet, ettei kukaan enää puhu soten tuomista säästöistä, päinvastoin hyvinvointialueiden ensi vuoden budjetit ovat miljoonia miinuksella?

Kun terveydenhuolto on Apotti-järjestelmällä onnistunut vaarantamaan potilasturvallisuuden, on Rikosseuraamuslaitos onnistunut uudella Roti-asiakastietojärjestelmällä vaarantamaan vankeinhoidon turvallisuuden. Eikä ole se mikään yllätys, että järjestelmän kustannukset ylitettiin nelinkertaisesti, ja käyttöönottoaikataulut viivästyivät moneen kertaan. Henkilöstön näkemyksen mukaan lopputulos on susi – Apotin tapaan. Saatiin jälleen kerran järjestelmä, joka hidastaa prosessien läpimenoaikoja ja sitoo entistä enemmän vartijoita päätteen ääreen, pois oleellisesta eli vartijan työstä. Rikosseuraamuksia saattaa jäädä toteutumatta lainmukaisesti Roti-järjestelmän takia, koska se ei toimi. Eikä ole mikään yllätys, että kaiken lisäksi Risellä on vaikeuksia saada henkilöstöä. Virossa sen sijaan on siirrytty rikosseuraamusalalla isoihin kustannustehokkaisiin ja virtaviivaisiin yksiköihin. Pitäisikö myös Suomen Rikosseuraamuslaitoksen ottaa nöyrästi oppia Viron toiminnasta?

Maahanmuuttovirasto eli Migri on osoittanut jälleen kerran toimivansa Suomen etujen vastaisesti ajamalla mongolialaisen sairaanhoitajan ulos maasta. Sairaanhoitaja, joka on saanut koulutuksen Suomessa ja jolla oli vakituinen työpaikka teho-osastolla. Migri on esimerkki siitä, kuinka vaikeaa on muuttaa toimintakulttuuria. Milloin Migrissä herätään siihen, että koulutettujen ja osaavien maahanmuuttajien tuloa pitää helpottaa, nopeuttaa ja itse asiassa heitä pitäisi houkutella tänne. On käsittämätöntä, että me koulutamme puoli-ilmaiseksi ulkomaalaisia ammattikorkeakouluissamme ja yliopistoissamme ja sitten päästämme heidät lähtemään muualle, koska byrokratiamme on niin joustamaton. Suomi kärsii osaavan työvoiman puutostilasta ja viranomaiset toimillaan kroonistavat kyseisen puutoksen – hölmöläisen hommaa.

Lopuksi totean, että jos pyhä kolminaisuus eli ihmiset, prosessit ja tekniikka (järjestelmät) eivät toimi saumattomasti yhteen, on organisaatio pulassa. Näiden julkisen sektorin IT-sekoilujen takia myös kokeneet osaajat lähtevät pois julkiselta puolelta, joko muihin töihin tai ennenaikaiselle eläkkeelle. Ihmettelen suunnattomasti veronmaksajien ja kansalaisten näkökulmasta, ettei kukaan julkisella puolella joudu vastuuseen näistä karmeista ja epäonnistuneista järjestelmäprojekteista, eikä muistakaan hölmöilyistä (Olkiluoto 3, Fortum, Apotti, Roti, Sarastia, Migri). Onko niin, että julkista rahaa saa surutta tuhlata ilman vastuuta?

Kaikesta haasteista huolimatta hyvää joulua ja menestystä vuodella 2023. Pysykää terveinä, sillä sote ei teitä pelasta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s