Itsensä johtaminen lähtee muutoksesta. Yksilön on aidosti haluttava muuttua, jotta kasvu mahdollistuu ja kehitystä tapahtuu. Todellinen muutos ja uudistuminen vaativat aina ajattelutapojen muutosta sekä oman osaamisen kehittämistä. Ihmisten johtamista voi parantaa siten, että tutustuu itseensä paremmin, hyväksyy omat puutteensa ja on valmis itse kasvamaan ja pitämään itsensä uusimman tiedon tasalla. ”Käärme, joka ei luo nahkaansa, kuolee” (Nietzsche). Muuta itseäsi, niin työsi ja johtajuutesi alkaa tuntua erilaiselta. Sinulla pitää olla halu ja tahto kehittyä ja uusiutua koko ajan. Kolme ominaisuutta, jotka johtaja voi saada vain ajan myötä ovat kokemus, viisaus ja nöyryys. Kehittymiseen kuuluu aina terve nöyryys, sillä kenelläkään johtajalla ei ole monopolia viisaudessa. Opi nauttimaan muutoksesta, koska ympärillä olevat olosuhteet muuttuvat vääjäämättä. Muutoksiin on siis vähintään sopeuduttava tai mieluummin oltava tekemässä tulevaisuuden liiketoimintaa. On pystyttävä toimimaan monimutkaistuvassa liiketoimintaympäristössä, eri kulttuurien kanssa ja epäselvissä tilanteissa. Esimiehenä sinun on opittava tunnistamaan trendit ja muutokset, jotka vaikuttavat työhösi ja elämääsi. Opi hyväksymään muutos, sillä se mitä emme voi estää, kannattaa hyväksyä eli ryhdy toimeen; kääri hihat ja yritä saada muutkin mukaan. Edesauta ja vauhdita muutosta ja auta niitä, jotka eivät ole ehtineet sopeutua muutokseen. Muutos on ainoa asia, joka pakottaa uusien mahdollisuuksien äärelle myös heidät, jotka eivät muuten niistä välittäisi.

Johtajuuteen kasvamisessa on kyse ihmisenä kasvamisesta. Ei voi johtaa ihmisiä, jos ei näe ihmisiä. Ei voi nähdä ihmisiä, jos ei näe itseään. Johtajaksi kasvaminen vaatii aikaa, kärsivällisyyttä, muutoshalukkuutta ja positiivisuus on keskeinen johtajuuden vaatimus. Johtajan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat kannustavuus, oikeudenmukaisuus ja palautteen antaminen. Kaikki niitä voi kehittää ja kokemuksen myötä kasvaa aina vain paremmaksi. Johtaja ei ole joka asian asiantuntija. Siihen hänellä on työntekijänsä. Hän on johtamisen asiantuntija ja muiden asioiden opiskelija. Johtajuus kehittyy päivä päivältä, ei päivässä. Kyky kasvaa, muuttua ja kehittää taitojaan erottaa johtajat seuraajista. Tavoistaan luopuminen on menestyvän johtajan viimeinen haaste. On vaikea antaa ohjat muille varsinkin, jos menestyy työssään erinomaisesti ja kokee olevansa korvaamaton. ”Ole murtunut, että tulisit ehjäksi. Taivu, jotta oikenisit. Ole tyhjä, että tulisit täydeksi. Kulunut, että uudistuisit”(Laotse).

Muutoksen kannalta on hyvä mieltää, että liikumme mukavuus-, venymis- ja paniikkialueeella. Suurimman osan ajastamme vietämme mukavuusalueella. Tämä alue on turvallinen, koska siellä asiat ovat tuttuja ja hallitsemme kaiken suhteellisen helposti. Tämän alueen ongelma on, että muutokset ovat harvinaisia, emmekä välttämättä opi uutta. Kaikkien kohdalla pätee se, että kasvakseen pitää uskaltaa mennä muille alueille. Liian kauan omalla mukavuusalueella pysymisestä voi seurata muumioituminen. Muutos ei siis tapahdu mukavuusalueella vaan kehittyminen tapahtuu venymis- eli epämukavuusalueella. Asiat eivät tapahdu meille, koska haluamme niitä vaan ne tapahtuvat, kun ryhdymme tekoihin ja olemme valmiit astumaan mukavuusalueemme ulkopuolelle. Asiat tapahtuvat, kun rohkenemme kulkea vuorta kohti, eikä odottamalla, että vuori tulee luoksemme. Jos henkilökohtaisen muutoksen pystyy pitämään ympäristön muutosta nopeampana, on syytä olla tyytyväinen. Kun vierailee riittävästi venymis- ja paniikkialueilla, oma mukavuusalue laajenee, mikä on merkki omasta kasvusta. Vasta kun olemme valmiit tuntemaan olomme epämukavaksi, on todellinen kasvu ja muutos mahdollista. Meillä tulee olla riittävästi itseluottamusta ja rohkeutta hakeutua venymisalueelle, jossa haasteet ylittävät totutut rajat. Joskus on hyvä käydä myös paniikkialueella ja ottaa vastaan todella kovia haasteita. Paniikkialueella ei kannata pelätä epäonnistumista vaan oppia selviytymään epäonnistumisista. Epäonnistuminen tulee nähdä kasvun paikkana ja todellisena uudistumisena. Paniikkialue on kaikkein stressaavin työskentelytilanne, jossa ihminen on ylikuormittunut ja tuntee, että työ on pakko tehdä, vaikka olisi kuinka uupunut. ”Jos emme muutu, emme kasva. Jos emme kasva, emme oikeastaan elä ollenkaan” (Gail Sheehy).

Olet vastuussa itsestäsi, myös omasta kasvustasi ja kehityksestä. Elämänmuutoksen aloitus joka viikko tai tipaton tammikuu kerran vuodessa ei ole todellista muutosta, jos  elää loppuvuoden niin kuin ennenkin. Ei kuukauden laihdutus, sokerittomuus tms. auta, jos tottumus valtaa elämän kaikkina muina aikoina. Lyhytaikaisen tauon vaikutukset häviävät aika nopeasti, jos ei tee pysyvämpiä elämäntapamuutoksia. Ne muutokset kannattaa tehdä pienin askelin ja rauhassa, jolloin muutoksista tulee osa arkea ja pysyviä, sillä niin hyvillä kuin huonoilla tavoilla on tapana pinttyä ajan saatossa. Anna siis muutokselle aikaa. Mikään ei kasva pellossa, jota jatkuvasti kynnetään. Jos olemme tehneet asioita tietyllä tavalla hyvin pitkään, pitäisi herätä kysymys, voimmeko tehdä ne eri tavalla tai paremmin? Emme voi tietää sitä ennen kuin kokeilemme ja ellemme ole valmiita kokeilemaan, emme saa koskaan tietää. Säilyttäkäämme siis halumme kehittyä, etsiä uusi tapoja ja välttää passivoivaa urautumista. Meidän jokaisen tulisi päättää päivä samaan rukoukseen kuin AA-kerhon jäsenet päättävät tilaisuutensa: “Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa se, mitä voin ja viisautta erottaa nuo kaksi toisistaan.”

Kiire ja stressi ovat energiasyöppöjä ja henkisiä loisia, joiden nälkä ja jano on pohjaton. Pahassa stressitilassa kaikki voimavarat menevät selviytymiseen, eikä energiaa riitä muuhun toimintaan. Usein stressioireitaan ei havaitse itse, koska on niin keskittynyt selviämiseen. Suurimmat stressin aiheuttajat ovat parisuhdeongelmat, ristiriidat työpaikoilla, liian pitkät työajat, liiallinen määrä työtehtäviä, taloudelliset huolet, suuret elämänmuutokset. Stressi voi parhaimmillaan olla positiivista, koska se voi virittää huippusuoritukseen. Kohtuullinen ja lyhytaikainen stressi voi jopa lisätä tarkkaavaisuutta sekä keskittymis- ja suorituskykyä. Stressi voi siis olla myös positiivinen voimavara, mutta liiallisena annoksena se on haitallista ja jopa tappavaa. Sitten on vielä hiipivä stressi, joka kasvaa huomaamatta pikkuhiljaa isommaksi. Ihminen alkaa kuvitella hitaasti kasvaneen stressin normaalitilaksi. Sitten tulee yksi stressaava asia lisää ja ympärillä olevat ihmiset ihmettelevät, miksi työkaveri romahti.

Stressi kuuluu kaikenikäisten ihmisten elämään, eikä se ole suinkaan vain johtajien yksinoikeus. Työelämässä paineet kasvavat koko ajan, sillä tehtävät lisääntyvät ja pitää jatkuvasti oppia uutta. Pääsääntöisesti koko ajan on kiire tai ainakin tuntuu olevan kiire. Stressi vaivaa työelämässä kaikkia; johtajia, asiantuntijoita ja työntekijöitä. Johtajana ollessasi huomaat pian, että jokainen haluaa palan sinua – palan aikaasi, energiaasi, voimaasi, resurssejasi ja ymmärrystäsi. Opettele sanomaan ei, sillä omien rajojensa tunteminen ja kieltäytyminen osoittavat kypsyyttä. Stressi on tunne, joka syntyy, kun sisimpäsi sanoo ei, ja suustasi pääsee: ”Kiitos, mielelläni” (Dick Francis). Kun johtaja pysähtyy ja ajattelee, hän tekee parasta työtään. Kiire ja stressi ei tarkoita puutetta ajasta vaan priorisoinnin puutetta. Silloin kun on todella kiire, kannattaa  vain istua alas ja odottaa, että kiire menee ohi. Intiaanipäällikötkin istahtavat lentokentän tuloaulaan odottamaan, että heidän sielunsa ehtivät mukaan. Kiire ja stressi on paradoksi. Koskaan ennen meillä ei ole ollut yhtä paljon ”ajansäästäjiä ja työn helpottajia” käytössämme. Nopeammat internet-yhteydet, paremmat puhelimet, pikaruoka, nopeammat liikenneyhteydet ja robotiikka eli vähän kaikkeen tarvitsemme nopeampia mitä lie. Yksi suurimmista harhoista on, että kiireelle ei voi mitään. Kiire ei kuitenkaan ole asia, joka meille tapahtuu, me luomme sen itse.

Stressi vaikuttaa eri ihmisten käytökseen eri tavalla; joku ottaa etäisyyttä ja hidastaa työtahtia, toinen taas työskentelee tehokkaasti. Positiivinen stressi yhdessä hyvän palautumisen kanssa edesauttaa työn imun syntymistä ja lisää ihmisen voimavaroja. Korkea negatiivinen stressi heikon palautumisen kanssa kertoo ylikuormitustilasta ja alhaisesta energiatasosta, jolloin huomiota tulisi kiinnittää palautumiseen. Jos ihminen ei palaudu, hän ei omaksu uusia asioita ja tämä taas vaikuttaa työsuoritukseen. Tahti on liian tiukka, jos illallisesta tulee aamiainen. Kukaan ei kuitenkaan pysty koko ajan venymään ja työskentelemään jatkuvasti äärirajoilla. Sen vuoksi palautuminen, niin työssä kuin vapaa-ajallakin, on ensiarvoinen tärkeää. Vapaa-ajan pitäisi tarjota rauhoittumista, lepoa, rentouttavia aktiviteetteja, liikuntaa ja harrastuksia. Vapaa-aika on kuitenkin monesti niin ohjelmoitua, että se itse asiassa kuormittaa ihmistä lisää tai vielä enemmän kuin työ. Opettele rentoutumaan omalla tavallasi tai hanki oma stressin helpotuskeinosi. Rentoutuminen vähentää tuskaisuutta ja stressin kasautumista sekä parantaa unta, keskittymiskykyä ja tuotteliaisuutta. Viikonlopun viinapullo tai muiden nautintoaineiden holtiton käyttö ei ole oikea tapa stressin poistoon.

Epäpätevät johtajat pahentavat jo valmiiksi stressaantuneiden työntekijöiden tilannetta ja heikot johtajat kaiken lisäksi itse stressaavat taantumassa. Luottamuksen puute johtoon lisää työntekijöiden huolta ja stressiä. Stressi heikentää tuottavuutta ja mitä kauemmin tilanteen annetaan jatkua hoitamattomana, sitä pidempään se vaikuttaa tuottavuuteen sitten, kun nousu alkaa. Samoin kuin tunteet ja asenteet siirtyvät ihmiseltä toiselle myös stressi on sosiaalinen ilmiö. Se voi siirtyä ja tarttua ihmisten välillä sekä työpaikoilla että kotona. Stressitaso voi vaihdella hetkestä ja asiasta toiseen, elämäntilanteista ja tavoitteista riippuen. Se, mikä toisesta on stressaavaa, voi olla toisesta innostavaa. Eroa on myös siinä, minkälaisia reaktioita yleisesti stressaavina pidetyt tehtävät tai tapahtumat ihmisissä aiheuttavat. Tutkimuksen mukaan iäkkäämmät työntekijät näyttävät selviytyvän parhaiten taantumasta, erityisesti yli 55-vuotiaat, jotka ovat kokeneet suhdannekuoppia jo aiemminkin. Stressioireiden tunnistaminen riittävän ajoissa mahdollistaa asioihin puuttumisen ennen kuin paine kasvaa liian suureksi.

Liiallinen paine sotkee elimistön palautumisjärjestelmän ja voi johtaa uupumukseen. Niinpä jokaisen olisi hyvä tunnistaa itsessään, miten keho viestii positiivisen stressin muuttumisesta negatiiviseksi. Loistava sosiaalinen joustavuus ja kyky selvitä liikaa stressaantumatta haastavassa ympäristössä ovat tarpeen. Jos ei fyysinen ja psyykkinen kunto ole riittävä, työstä tai muista stressitekijöistä ei vain selviä. Pidä huolta kehostasi, jätä taakse huonot ihmissuhteet, kohtaa asiat niin kuin ne eteen tulevat, äläkä ota turhia paineita siitä, mitä muut ajattelevat sinusta. Tärkeät asiat kannattaisi tehdä heti. Näin vältät kiireen ja stressin kokemukset. Vatsahaavan siitä saa, kun suhtautuu kumpareen ylitykseen kuin vuorikiipeilyyn. Useimmat ihmiset kuluttavat itsensä loppuun yrittäessään tehdä kaiken, mitä pitävät velvollisuutenaan, eivätkä ikinä pääse tekemään sitä, mitä haluaisivat. Kunnianhimo on surkea puolustus sille, ettei ole tajunnut ottaa vähän rennommin. Mitähän, jos et enää tästä päivästä alkaen välittäisi niin paljon siitä, mitä muut haluavat sinulta, vaan rohkenisit toteuttaa omia unelmiasi?

Elämä antaa vain ajan. Sen käyttö riippuu sinusta. Koskaan ei tiedä, onko aikaa vähän vai paljon. Aika on ainoa, mitä ihminen omistaa, mutta se ei odottele ketään. Aika on oikeudenmukainen resurssi, koska sitä on kaikilla tasan yhtä paljon. Aika on ehdottomasti resurssi, voimavara, jos sitä on riittävästi. Mutta jos aikaa puuttuu, se on mieltä syövä asia. Aikaa et voi hallita, mutta voit hallita valintojasi. Parasta ajanhallintaa on itsensä johtaminen. Ensimmäinen askel ajan hallintaan on tunnistaa omat heikot kohtansa. Miten tämä sitten onnistuu? Kello ja kalenteri ovat hyviä renkiä, mutta huonoja isäntiä. Tavoitteena ei kannata olla kalenterin tukkiminen vaan pikemminkin tyhjänä pitäminen, jotta voit tehdä kaikkein tärkeimpiä asioita. Kun tiedät, missä sinun tulee olla milloinkin, pystyt työskentelemään tehokkaasti ja myös vapaa-aikaa jää enemmän. Pidä kiinni sovituista aikatauluista. Suunnittele ajankäyttösi järkevästi, sillä tekemättömät työt ovat pahin stressin lähde. Kirjaa ajankäyttösi, ota se hallintaasi ja virtaviivaista sitä.

Johtajan tehokkain viestintämuoto on oma ajankäyttö. Minuuttiaikataulu on johtajan helpoin pakopaikka. Ovatko kaikki palaverit todella tarpeellisia? Mitä on hyvä kokouskäytäntö? Voiko kokouksia niputtaa? Ovatko kokoukset ”sijaistoimintaa” ts. osoitus siitä, että organisaatiolla on suunta hukassa? Jos 1⁄4 päivästä rakentuu kokousten varaan, työn organisoinnissa on vikaa. Suunnittele työsi kunnolla, jonka jälkeen voit keskittyä vain toteuttamiseen. Ajanhallinnan keskeisiä asioita on, ettei aikatauluta päiviään liian täyteen. Pyri tehokkuuteen, mutta huomioi, että liian kiireiset päivät saattavat johtaa siihen, että työt eivät tule tehdyksi aikataulussa. Priorisoi eli tee vain merkityksellisiä asioita ja seuraa ajankäyttöäsi varmistaaksesi, että suunnitelmasi toteutuu. Erityisen tärkeää on, että johtajalla on aikaa ajatella, kuunnella itseään, organisaatiotaan, sidosryhmiään ja yhteiskuntaa. Johtajalla pitää olla niin löysä aikataulu, että yllättävän ongelmatilanteen tullessa johtajalla on aikaa paneutua siiheen. Johtajalla pitää olla aikaa ajatustyöhön. Sitä ei ole, jos tukehduttaa päiväohjelmansa juoksevien asioiden hoitoon tai rutiinien pyörittämiseen. Johtajan pitää myös ymmärtää ja tietää, mikä ero on olla paikalla ja olla läsnä. Kummassa vaihtoehdossa kunnioitat toista ihmistä?

Oletko aikasairas? Valuuko aika käsistäsi, eikä sitä ole koskaan tarpeeksi? Onko sinun juostava aina kovempaa pysyäksesi sen tahdissa? Jos tunnistat oireet, niin hidasta hyvä ihminen vauhtiasi ja huomaat, että saat elämääsi laatua ja loppujen lopuksi enemmän aikaiseksi. Kiire on epäsuhde aikaan, itse synnytetty tila. Kiireessä on se paha puoli, että se vie paljon aikaa. Tee tärkeät asiat silloin, kun niillä ei ole vielä kiire. Näin kiire ei häritse sinua silloin, kun panokset ovat korkeimmat. Sinulla ei ole koskaan aikaa tehdä kaikkia asioita, mutta sinulla on aina aikaa tehdä kaikkein tärkeimmät asiat. Yleensä kiire on merkki siitä, etteivät asiat ole hallussa. Kiireessä ei myöskään synny mitään hyvää. Löydämme aina aikaa sen tekemiseen, mitä todella haluamme tehdä. Se on rikkautta, että on aikaa ajatella, pysähtyä, tehdä omia valintoja tai ainakin mahdollisuus käyttää aikaa siihen, mihin itse haluaa ja mikä todella on tärkeää. Koska emme saa lisätunteja, ajasta on tullut elämämme kriittinen tekijä. Joudumme ponnistelemaan jatkuvasti, jotta kello ei hallitsisi aivan kaikkea. Meidät on pakotettu suorittamaan jatkuvasti työssä ja vapaa-aikana eli aina.

Aika ei riitä kaikkeen ja me joudumme valitsemaan joka päivä yhä useamman asian väliltä. 2010-luvun johtamisessa aika on yksi tärkeimmistä resursseista. Aikataulun voi sössiä niin monella tapaa. Yhteistä kaikille näille tavoille on ahdistus ajan riittämättömyydestä. Useimmat kokevat ajasta olevan puutetta, siis ”kokevat”, eli aika on vahvasti subjektiivinen tunne ja asia. Sitä se on erityisesti meille länsimaisille ihmisille. Viime kädessä meidän kaikkien tärkein hyvinvoinnin lähde on kykymme käyttää aikaamme tehokkaasti ja viisaasti. Tuhlattu aika on menetettyä elämää. Tehottomasti käytetty aika on tuhlattua aikaa. Niin kuin nuoruus ja elämäkin, se on itsestään selvää niin kauan kuin sitä on, mutta yhtäkkiä se on poissa. Arvosta jokaista hetkeä, joka sinulla on. Tulet arvostamaan sitä vieläkin enemmän, kun jaat sen jonkun sinulle tärkeän ihmisen kanssa. Ei ole juuri pahempaa arjen rikosta kuin toisen ihmisen ajan varastaminen. Voit myös auttaa asiaa tunnistamalla elämäsi aikavarkaat. Vältä turhia tilaisuuksia ja aikavarkaita. Aloita aina kokoukset sovittuna aikana. Älä koskaan jää odottamaan ketään, älä edes esimiestäsi. Menetetty aika on menetetty iäksi. On varkaita, joita ei laki rankaise ja jotka varastavat ihmiseltä kalleinta, mitä hänellä on – aikaa (Napoleon).

 

Ihmisen hyvinvointi koostuu useista osatekijöistä, joihin luetaan yleensä henkinen, sosiaalinen, psyykkinen, fyysinen, ammatillinen ja uudistumiskunto. Hyvinvoinnin johtamisessa lähtökohtana on itsensä johtaminen. Se perustuu siihen, että tuntee itsensä, tietää vahvuutensa, mutta tuntee myös heikkoutensa ja osaa huolehtia riittävästä levosta, ravinnosta, liikunnasta ja työn ulkopuolisista ihmissuhteista. Ahneus taas vie turmioon, jos ainoa tavoite elämässä on haalia elämyksiä, rahaa, töitä ja suhteita, eikä mikään riitä. On tärkeää, että henkilökohtainen elämä ja yksityisasiat ovat tasapainossa, jotta jaksaa tehdä työtä, olla innovatiivinen ja virkeä. Tasapaino on sitä, että on hyvä olla tässä hetkessä. Tasapainossa oleva ihminen ei koe, että pitäisi tehdä enemmän tai vähemmän asioita, vaan on tyytyväinen siihen hetkeen, jossa sillä hetkellä elää. Itsensä rauhoittaminen kiireen keskellä auttaa pääsemään tasapainoon. Elämään kuuluu ylä- ja alamäkiä ja kaikki tunteet laidasta laitaan ovat inhimillisiä. Tasapaino merkitsee tyytyväisyyttä, rauhaa ja itsensä hyväksymistä keskeneräisenä ja epätäydellisenä. Se on tietoa siitä, kuka olen ja että saan olla juuri sellainen kuin olen.

Johtaminen on usein yksinäistä työtä. Selviytyäkseen työn paineista johtajan tulee huolehtia omasta terveydestään ja henkisestä tasapainostaan. Pidä huolta työkunnosta, äläkä unohda, että olet fyysinen ja henkinen olento. Väsynyt ja huonokuntoinen esimies ei pysty pitkällä juoksulla hoitamaan työtään hyvin ja itseään on vaikeampi kehittää. Jotta johtaminen onnistuu, olisi löydettävä tasapaino tehokkuuden, uudistumisen ja hyvinvoinnin välillä. Mitä Maslow opetti? Kaikki lähtee siitä, että fysiologiset perustarpeet on ensin tyydytettävä. Ideat ja kekseliäisyys liittyy itsensä toteuttamiseen, eikä nälkäisenä synny ajatuksia. Aivot tarvitsevat paitsi ponnistelua ja hyvää stressiä myös vaihtelua, lepoa ja unta. Fyysinen ja henkinen kunto kulkevat aina käsi kädessä, joten pidä huoli fyysisestä kunnostasi. Ellet pidä huolta kehostasi ja fyysisestä kunnostasi, missä olet ajatellut viettää loppuelämäsi? Pidä siis huolta itsestäsi. Kukaan muu siihen tuskin vaivautuu ilmaan omaa panostasi, paitsi ehkä rakastava vaimo. Oikea ruoka, liikunta, riittävä uni, mietiskely, terveellinen elämäntapa ja hyvä parisuhde – niistä saat elinvoimaa. Rakkautta ei voi piilottaa siellä missä sitä on, eikä sitä voi teeskennellä siellä, missä sitä ei ole. Pidä siis huoli, että parisuhteesi on aidosti kunnossa eikä se ole vain yhteinen kauppasopimus, pinttynyt tapa tai olosuhteiden pakottama kulissi. Naamasi ja koko olemuksesi paljastavat parisuhteesi tilan. Elämä on liian arvokas hukattavaksi huonoon parisuhteeseen, joka varmasti imee elinvoimasi. Toimiva parisuhde on johtajalle tärkeämpi kuin ajankohtaisen disinformaation ylikulutus (Esa Saarinen).

Älä ole huolissasi, jos toisinaan tunnet itsesi alakuloiseksi. Se on luonnon ja elimistösi tapa ilmoittaa sinulle, että hidasta vauhtiasi ja pysähdy miettimään asioitasi. Etsitkö menestystä vai merkitystä? Toinen näistä tuo onnea, toinen ei niinkään. Onnellinen elämä rakentuu mielenrauhasta. Laita asiat tärkeysjärjestykseen niin omassa elämässäsi kuin työssäsi. Vapaa-aika on yksi elintason ja elämänlaadun mittari. Opettele rentoutumaan, luovu kärsimättömyydestä, lopeta kamppaileminen, opi hyväksymään epävarmuus ja toimettomana oleminen. Taito johtaa itseään luo perustan ulkoiselle ja sisäiselle toiminnalle. Kasvata itseäsi ja luonnettasi. Se on koko elämän kestävä prosessi. Muista myös, että yksi hyvä ystävä pitää psykiatrin loitolla. Kaikki asiat, jotka yhdistävät meidät toisiin ihmisiin ja tekevät elämästä elämisen arvoisen, vaativat kukoistaakseen aikaa ja läsnäoloa. Mielen lepuuttamisen taito ja kyky tyhjentää se kaikista huolista on varmasti yksi suurmiesten tarmokkuuden salaisuuksia (J A Hadfield).

Tuntuuko sinusta usein, ettemme ole oppineet elämästä ja ihmiskunnan historiasta oikeastaan yhtään mitään? Milloin elämästämme alkoi tulla suorittamista? Miksi vasta sydänkohtaus tai jokin muu elämän käännekohta herättää meidät huomaamaan, että elämä on muutakin kuin läpisuorittamista? Työnilon tilalle on tullut puurtaminen, kilpailu ja selviytyminen. Miksi ammattiin valmistumisen jälkeen kaikki kasautuu? Pitää samanaikaisesti luoda ura, perustaa perhe, kasvattaa lapsia, rakentaa talo – elämän ruuhkavuodet. Ketkä kärsivät silloin eniten, kun molemmat vanhemmat luovat yhtäaikaa uraa? Valitettavasti elämä vain on täynnä vaihtokauppoja. Voit kuitenkin vaihtaa parempaan vain, jos sinulla on jotakin uhrattavana. Kaikkea ei voi saada. Jos todella tiedät, mitä tahdot elämältäsi, sinulle avautuu tilaisuuksia sen toteuttamiseen. Mutta vain sinä voit päättää, mikä on sinulle tärkeintä. Valitettavasti elämässä joutuu kuitenkin tekemään usein kompromissejä siinä, mitä itse tahtoo ja mitä toiset tahtovat. Kunpa ihmiset muistaisivat kuitenkin olla armollisia itselleen. Me olemme kaikki ihmisiä, joilla on omia heikkouksia ja vahvuuksia. Itselleen pitää antaa mahdollisuus myös olla onnistumatta. Aina ei voi päästä täydelliseen hallintaan, elämä nyt vain on sellaista. Epätäydellisyys on oman itsensä hyväksymistä ja täydellisyyden tavoittelu on ansa. Kun pyrkii aina täydelliseen suoritukseen, voi käydä niin, että menettää sen hyvänkin. Jos tavoitteena on täydellisyys, mukana kulkee koko ajan kalvava epäonnistumisen tunne. Ja jos pyrkii täydellisyyteen jatkuvasti, niin jossain vaiheessa se kyllä päättyy yleensä onnettomasti. Hautausmaat ovat täynnä korvaamattomia ja täydellisä ihmisiä, eikä ole mitään järkeä olla hautausmaan rikkain ihminen. Kaikesta huolimatta huomenna on uusi päivä olla itselle armeliaampi.

Itsearviointi ja itsereflektio ovat tärkeä osa itsensä kehittämisessä ja johtamisessa. Itsearviointi tarkoittaa siis sanan mukaisesti arviointia itsestään, johon liittyy olennaisesti kyky itseohjautuvuuteen. Itseohjautuvuuteen liitetään ominaisuudet vastuullisuus,  oma-aloitteisuus, kriittisyys, kyky valinnantekoon ja yhteistyökykyisyys. Arviointia ja reflektointia tulisi tehdä säännöllisesti koko työuran ja elämän ajan ja siitä tulisi tehdä  luonnollinen asia. Itsearviointi edellyttää meiltä kykyä asettaa oma toiminta kriittisen ja rehellisen tarkastelun kohteeksi. Siinä on olennaista osata tunnistaa omat vahvuudet, taidot, kyvyt, kehittämiskohteet, harjoitusta vaativat asiat, puutteelliset tiedot ja heikkoudet. Itsearvioinnin tavoitteena on saada realistinen näkemys omasta itsestä ja  itsensä kehittämisen ja kasvun tarpeista. Johtamistyössä pärjää tutkitusti paremmin, kun esimiehen itsearviointi ja ympärillä olevien ihmisten arviot hänestä ovat samansuuntaisia. On oltava rehellinen itselleen, myönnettävä virheensä ja mahdollisesti jopa pyydettävä anteeksi. Persoonallisuutesi ydin on itsetuntosi, se kuinka paljon itsestäsi pidät. Mitä enemmän itseäsi kunnioitat ja arvostat, sitä paremmin suoriudut kaikesta mitä yrität ja sitä rehellisemmin kykenet arvioimaan itseäsi ja tekojasi. Kun johtaja epäonnistuu, tavanomainen johtaja menee ikkunan ääreen nähdäkseen syylliset, kun taas erinomaisuuteen pyrkivä johtaja menee peilin eteen (Jim Collins).

Itsereflektiokyvyllä tarkoitetaan taitoa, jonka avulla osaamme katsoa itseämme ikään kuin peilistä, tunnistaa omat vahvuutemme ja heikkoutemme sekä havaita oman toimintamme seuraukset muissa. Itsereflektio perustuu ihmisen kykyyn ottaa oma minuutensa tai  toimintansa tarkastelun kohteeksi. Itsereflektiokyky on kaiken työyhteisöissä ja elämässä tapahtuvan sosiaalisen vuorovaikutuksen perusedellytys samalla tavalla kuin empatia. Empatia on taitoa nähdä toisen silmin, asettua tämän asemaan ja itsereflektiokyky on taitoa nähdä itsensä muiden silmin. Itserefelektiokykyyn kuuluu siis halu ja kyky ottaa vastaan palautetta omasta toiminnastaan sekä halu muuttaa omaa käyttäytymistään. Pahinta lajia ovat sellaiset ihmiset, jotka kyllä ymmärtävät oman toimintansa seuraukset, mutta syyttävät niistä muita. Organisaatiossa on aina joku, joka ei kerta kaikkiaan osaa ottaa palautetta vastaan annettiin sitä diplomaattisesti tai pitämällä veistä kurkulla. Näiden ihmisten käsitys itsestään muodostuu vain oman ajattelun ja uskomusten pohjalta. He eivät suostu kuulemaan tai näkemään mitään, mikä on ristiriidassa heidän itse itsestään luoman mielikuvan kanssa. Tällainen ihminen ei vain halua nähdä itsessään epämiellyttäviä asioita. On ihmisiä, jotka aidosti uskovat, ettei heillä ole heikkouksia tai kehittämisalueita. Johtajana sinun pitää ymmärtää vapauttaa tälläinen virheetön ja täydellinen esimies tehtävistään, sillä hän näkee virheitä vain muissa.

Omien pinttyneiden tapojen ja toiminnan muuttaminen se vasta työlästä ja kivuliasta onkin. Eikä se tapahdu, jollei siihen ole valmis eikä halua sitä. Peiliin katsominen on tuskallista ja omien tottumusten muuttaminen on haastava ja raastava prosessi. Meidän olisi oltava aina valmiita muuttamaan omaa käyttäytymistämme. Itsereflektiokyky on aivan samanlainen taito kuin kaikki muutkin taidot, jotka me opimme vuorovaikutuksessa. Mitä enemmän olemme tekemisissä muiden ihmisten kanssa, sitä enemmän saamme palautetta omasta toiminnastamme. Jos pysähdymme analysoimaan tuota palautetta, olemme jo matkalla hyvään itsetuntemuksen ja itsereflektiokykyyn. Taidon kehittyminen edellyttää kuitenkin, että meidän on oltava valmiita pyytämään ja ottamaan vastaan palautetta. Meidän on myös oltava riittävän herkkiä lukemaan nonverbaaleja viestejä, joiden välityksellä tärkein palaute meille annetaan. Elämä kyllä opettaa, jos malttaa ottaa palautetta vastaan.

Kurin vaativin muoto on itsekuri ja valitettavasti se puuttuu monelta johtajalta. Jotta voi hallita asioita tai muita ihmisiä, on hallittava ensin itseään. Itsekuria harjoittava ihminen pystyy kieltäytymään hetkellisistä haluista ja mielihyvän hankkimisesta korkeamman päämäärän vuoksi. Hyvän itsekurin omaava johtaja luo ympärilleen luottamuksen, josta syntyy myös työntekijöiden kurinalainen toiminta. Itsekurin avulla voi luoda hyvinvointia ja menestystä omaan elämään. Itsekuri kulkee käsikädessä vahvan tahdon kanssa. Itsekuria löytyy helpommin niitä asioita kohtaan, joita todella haluaa ja mihin löytyy motivaatio. Ilman riittävää motivaatiota tavoite jää saavuttamatta ja unohtuu. Motivaation löytämisessä auttaa, kun asetetaan tavoite, perustellaan se itselle ja laaditaan strategia tavoitteen saavuttamiseksi. Ei kuulosta hyvältä, jos tärkeintä elämässä on hedonistisen nautinnon tavoittelu, ylensyönti, huumaavien aineiden väärinkäyttö, ylpeys, laiskuus, ahneus, viha, kateus, himo, turhamaisuus jne. Iloisempaa elämää viettävät ne, joilla on kovempi itsekuri kuin ne, joilla on salliva elämän asenne. Kyky lykätä välitöntä mielihyvää ja keskittyä pitkän tähtäimen menestykseen, ratkaisee sen, saavuttaako ihminen elämässään tärkeitä tavoitteitaan. Kurinalaisuus vaatii päätöksiä ja päätöksessä on tärkeä kuunnella omaa sydäntään ja omia arvojaan, joita haluaa noudattaa. Itsekurista on löydettävissä yhtymäkohtia itsehillintään, jota usein vaaditaan meiltä sosiaalisessa kanssakäymisessä ja ihmissuhteissa. Pieleen menee, jos itsekuria vaativat tavoitteet ovat toisten asettamia. Itselle tärkeiden asioiden kieltäminen, itsensä rankaiseminen ja toisten ihmisten asettamien vaatimusten noudattaminen eivät sitouta ihmistä pysyviin muutoksiin elämässä. Jotta muutoksista tulisi elämäntapa, kannattaa selvittää omat motiivinsa ja kunnioittaa niitä. Itsekuri on kuin lihas, joka heikkenee väsymyksen, huonon ravinnon sekä elämäntyylin takia. Itsekuria voi kehittää missä asiassa tahansa; kunnon kehittämisessä, ruokailutapojen parantamisessa, työssä, rahojen säästämisessä jne. Itsekuria kannattaa harjoitella ja kehittää asiassa, joka motivoi itseä parhaiten. Pitää vain madaltaa kynnystä hyviin valintoihin ja nostaa kynnystä huonoihin asioihin. Itsekuria ei voi kehittää siten, että kieltää itseltään kaikki paheet kerralla. Itsekuria kehitetään pienin askelin ja pitää olla myös itselleen armollinen, täydellisyyttä ei kukaan hae.Itsensä johtaminen, itsekontrolli ja itsekuri ovat asioita, jotka jokaisen menestyksestä haaveilevan on hallittava (Brian Tracyn).

Johtajuuden perusperiaate on, että voidakseen johtaa muita, on kyettävä johtamaan itseään ja voidakseen johtaa itseään, on tunnettava itsensä. Itsensä johtaminen tulee siis ensin, koska tehokas johtaminen alkaa itsestä, oman sisimmän tuntemisesta. Johtajan on oltava sinut itsensä kanssa. Vahvuuksien ja vajavaisuuksien tunnistaminen auttaa tulokselliseen kehittämiseen. Oma mieli on kaiken lähtökohta. Se on tunnettava ja siihen on pystyttävä vaikuttamaan ja sitä on kyettävä kehittämään. Parhaimmillaan itsensä johtaminen tuottaa positiivista energiaa ja jaksamista sekä ulkoisesti että sisäisesti. Johtajan pitää tuntea hyvät ja huonot ominaisuutensa, käyttää vahvuuksia hyväksi ja kehittää heikkouksia paremmiksi. Haastavat tilanteet ja kokemus parantavat itsetuntemusta. Usein käsitetään väärin, että tärkeintä on ymmärtää omat heikkoutensa. Sitäkin tärkeämpää on tuntea omat vahvuutensa ja käyttää niitä. Omat heikkoudet on myös tunnettava, koska se auttaa vaikeissa tilanteissa valitsemaan tiimiin ihmisiä, joilla on tarvittavia ja täydentäviä ominaisuuksia.

Esimiestehtävissä itsetuntemuksen ja itsetunnon tulee olla hyvällä tasolla, jotta henkilöllä on valmiuksia arvioida omaa työskentelyään sekä tuntea omia vahvuuksiaan ja kehittämistarpeitaan. Jos itsetuntemuksesi ei ole kohdallaan, et myöskään kykene arvioimaan omaa työskentelyäsi kriittisesti, saati ottamaan vastaan palautetta. Johtajan on kyettävä kuuntelemaan aidosti ja hyödyntämään saamansa palaute. Palautteen kautta oppii muun muassa ymmärtämään, miksi jokin asia saattaa muiden silmissä näyttää aivan erilaiselta. Usein esimiestä vaivaa toimitusjohtajatauti, jonka yksi kiusallinen oire on potilaan lähes täydellinen tietämättömyys siitä, miltä hänen käyttäytymisensä, mielenvireensä ja toimensa näyttävät organisaation silmissä. Esimiehen tulisi kuunnella totuus omasta itsestään, etenkin kun on varmaa, että sitä totuutta jossakin määrin laimennetaan ennen kuin se kantautuu hänen korviinsa. Itsetuntemus antaa sinulle perspektiiviä. Se on jatkuvaa omien tekemisten, lähtökohtien, vahvuuksien, heikkouksien, inspiraation lähteiden ja motivaatiotekijöiden tarkastelua. Hyvän itsensä johtajan on suhteellisen helppo olla hyvänä johtamisesimerkkinä myös muille. Hyvä itsetuntemus lisää myös hyväksyvää ja sallivaa suhtautumista muihin sekä muiden arvostamista. Itsensä tuntevalla ja tiedostavalla ihmisellä on mahdollisuus elää hyvää elämää. Kun filosofi Halekselta kysyttiin, mikä on vaikenta, hän vastasi: ”Itsensä tunteminen”. Entä helppoa? ”Toisten neuvominen.” Suloisinta? ”Onnistuminen”.

Itsetuntemus ja itseluottamus ovat siis avain hyvinvointiin sekä muiden kohtaamiseen. Omien vahvuuksien tunnistaminen sekä itsensä kehittäminen tukevat hyvää itsetuntoa. Itsetunto on tunne siitä, että on hyvä ja muille tärkeä. Se on luottamusta siihen, että pärjää ja osaa. Uskoa siihen, että vastoinkäymisistä selvitään ja kykyä arvostaa muita. Hyvän itsetunnon omaava ihminen on selvillä omista mahdollisuuksistaan sekä kyvyistään ja hänellä on voimaa ja rohkeutta hyödyntää niitä. Itseään toteuttava ja hyvän itsetunnon omaava ihminen pyrkii jatkuvasti kehittämään itseään ja oppimaan kokemuksistaan. Hän etsii kokemuksia niin töissä kuin vapaa-ajalla, vaikka tietää, että kokemus on kova opettaja, koska se antaa ensin testin ja sitten vasta opin. Mitä hullummaksi meno maailmassa menee ja mitä omituisemmiksi elämän arvot muuttuvat sitä tärkeämpää on olla oma itsensä ja tuntea itsensä. Ole rehellinen itsellesi ja säilytät itsekunnioituksesi. Ole rehellinen toisille ja säilytät toisten kunnioituksen ja arvostuksen. Rehellisyyden vaatimus on ehdoton; joko olet rehellinen tai et. Valheen verkostossa jää viimein aina kiinni. Liike-elämässä rehellisyys ja suoraselkäisyys tarkoittavat, että teet sitä mitä sanot. Tarkoituksenmukaisinta on puhua aina totta. Silloin pysyy paremmin kärryillä siitä, mitä on kenellekin sanonut. Jos alkaa valehdella, pitää valehdella kaikille samalla tavalla ja se on työlästä. Helpompaa on siis puhua totta ja olla rehellinen niin itselleen kuin muille.

Itseään pitää kuunnella, itselle pitää löytää aikaa ja itsensä kehittäminen on koko elämän mittainen matka. Tärkeintä on olla kuitenkin aito oma itsensä. Mitä heikompi tai epävarmempi johtaja on, sitä enemmän hän yrittää saada muut pitämään häntä toisenlaisena kuin hän todella on. Vaikea on ymmärtää, arvostaa ja rakastaa muita, ellei tee sitä ensin itselleen ja oivalla sitä itse. Jokainen yksilö ja sukupolvi joutuu keksimään ja oppimaan itsensä oman kantapään ja kokemuksen kautta. Jo Sokrates sanoi: ”Tunne itsesi”. Ja kuitenkin meillä menee siihen koko elämä.

Ihmisten johtamista voi parantaa niin, että tutustuu itseensä paremmin, hyväksyy omat puutteensa ja on valmis itse kasvamaan ja kehittymään. Kenelläkään johtajalla ei ole monopolia viisaudessa, joten tunne rajasi. Ei voi johtaa ihmisiä, jos ei näe ihmisiä. Ei voi nähdä ihmisiä, jos ei näe itseään. Itsensä johtaminen on itsetuntemusta ja sen kehittämistä. Psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia, stressin ja ajanhallintaa, uuden oppimista, ammatillista kehittymistä, motivaatiota, tavoitteellisuutta, tunneälykkyyttä, tunteiden hallintaa, muutosvalmiutta ja muutosten hallintaa. Hyvä itsensä johtaja luottaa itseensä ja kykyihinsä, ja hänellä on vahva halu itsensä kehittämiseen sekä uuden oppimiseen. Hän pystyy asettamaan tavoitteita kehittymisilleen, aikatauluttamaan ja toteuttamaan tavoitteitaan. Hän ymmärtää, mistä tekijöistä oma hyvinvointi muodostuu ja pystyy vaikuttamaan niihin. Itsesi kehittäminen tapahtuu ennen kaikkea silloin, kun teemme asioita, jotka ovat meille tärkeitä, mutta eivät aiheuta meille stressiä eivätkä ole pakkopullaa. Meidän pitäisi varata aikaa lukea hyviä kirjoja, opiskella uusia asioita, suunnitella ja unelmoida. Pysähtyminen ja sisimmän kuunteleminen on ehkä olennaisin osa itsensä kehittämistä.Tärkein tieto ja osaaminen kumpuaa siitä, minkä sydämessämme tiedämme todeksi, mitä haluamme ja rakastamme tehdä. Eikö päämäärä loppujen lopuksi ole kuitenkin itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on?

Ensimmäisenä meidän on tehtävä itsellemme selväksi, että olemme vastuussa itsestämme ja osaamisestamme. Motivaatiolla eli sillä, mitä tavoittelemme ja toivomme, on suuri vaikutus oppimiseen. Sanotaan, että ihminen oppii melkein mitä vain, jos haluaa kovasti ja tuntee mielenkiintoa. Oppimisen kannalta on parempi, mitä tarpeellisemmaksi opiskelun kokee ja mitä myönteisemmin siihen asennoituu. Jos koemme, että meitä ohjataan ulkopuolelta, olemme uhreja emmekä itsemme toteuttajia. Jos emme saa vapaasti olla itsemme toteuttajia, niin alamme herkästi välttämään vastuuta. Kuinka vanhana ihminen sitten voi vielä oppia uutta? Jotkut lopettavat oppimisen jo aikuisuuden kynnyksellä, toiset ahmivat uutta tietoa ja oppivat vielä yli 80-vuotiaina. Ihminen pystyy omaksumaan uutta tietoa koko elämänsä ajan. Kyse on asenteesta; ihminen tulee vanhaksi, kun ei enää jaksa tai halua kehittyä ja uudistua. Elinikäisestä oppimisesta on tullut välttämätöntä, sillä yhteiskunta muuttuu ja kehittyy vauhdilla. Työelämän perustaitoja on täydennettävä ja on uudistuttava työn muuttumisen myötä. Työtehtävät muuttuvat ja edellyttävät uutta osaamista ammattitaidon lisäksi. Yksilön kehittyminen, menestyminen jatkuvassa muutoksessa olevilla työmarkkinoilla sekä kyky osallistua yhteiskunnan toimintaan edellyttävät oppimista, taitojen ja osaamisen kehittämistä läpi elämän. Aikuinen oppii monia asioita jopa paremmin kuin nuoret laajemman työ- ja elämänkokemuksensa ansiosta. Myös ammatillinen kasvu voi jatkua nuoruuden koulutuksen jälkeen täysipainoisesti elämän eri tilanteissa aina vanhuuteen asti. Suurin osa oppimisesta tapahtuu ja sen pitäisi tapahtua työn kautta, työtä tehtäessä ja kehitettäessä. Takavuosina tv-mainoksessa Donner totesi, että lukeminen kannattaa aina. Samoin on hoettu, että koulutus kannattaa aina ja koulutuksen hankkiminen on sijoitus, joka tuottaa myöhemmin voittoa ja josta on hyötyä ja iloa niin työelämässä kuin yksityiselämässäkin.

Katso tilannettasi rehellisesti silmiin ja tiedosta omat tapasi toimia. Kehitä itseäsi, oppimistapojasi, opi rakentamaan ja yhdistämään uutta ja vanhaa tietoa. Jos et luo nahkaasi säännöllisesti ja ole työelämän moniottelija, putoat kyydistä. Osaamisen ylläpitämisessä on tärkeää säilyttää avoin mieli muutokseen ja halu oppia. Osaamista on oikea asenne, kyky luoda vuorovaikutussuhteita ja ylläpitää niitä. Osaamista on myös taito hankkia ja käyttää erilaisia tiedonhankintakanavia. Meidän jokaisen on oltava herkkä ympäristöstä kantautuville signaaleille ja pitää huolta omasta uudistumisvalmiudesta. Uudistuminen pitää nähdä mahdollisuutena, ja jokainen on vastuussa omasta uudistumisesta ja kehittymisestä, eikä tätä vastuuta voi ulkoistaa. Uuden oppiminen edellyttää venymistä ja epämukavuusalueella olemista. Oppimisen lähtökohta on tunnustaa itselleen: tiedän etten tiedä ja haluan ottaa selvää. Kaikki uusi tieto on mielenkiintoista, mutta se on sisäistettävä ja ymmärrettävä. Oppiminen on sitä, että kehityt ammatillisesti ja se konkretisoituu vasta, kun opittua kyetään soveltamaan arkipäivän tilanteissa. Oppiminen on myös sitä, että omaksuu uusia asioita, taitoja, ajattelutapoja ja näkökantoja. Jos teet kaikki aina samalla tavalla, on turha odottaa, että mikään muuttuu. Jos opiskelun jälkeen mikään asenteessa, ajattelussa tai kädentaidoissa ei ole muuttunut, ei ole oppinut mitään. Kun uudesta asiasta on riittävästi käytännön kokemusta, voi sitä kehittää ja lopulta kykenemme luomaan jotain täysin uutta. Mitä enemmän kertyy kokemuksia sitä suurempi on ns. hiljaisen tiedon osuus. Kokemuksella on merkittävä rooli osaamisessa. Kokemus on kuitenkin kova opettaja, koska se vaatii ensin suorittamisen ja antaa vasta sen jälkeen opetuksen. Me kaikki olemme oppilaita koko elämämme ajan ja koko elämä menee sen ymmärtämiseen, että emme oikeastaan tiedä, emmekä osaa mitään. Buddhan mukaan elämä ei kuitenkaan ole niin vakavaa kuin mielemme antaa ymmärtää.

Motivaatioksi kutsutaan kaikkien niiden kiihokkeiden summaa, joka ajaa ihmisen toimimaan päämäärän ja tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteet ilman motivaatiota jäävät haaveeksi ja motivaatio ilman tavoitteita on kuin juoksisi pimeässä ilman valoa. Motivaatio ja tavoitteellisuus kuuluu yhteen kuin Turun sinappi; kahta en vaihda ja toinen on? Mitä voimakkaampi motivaatio on, sitä paremmin suorituskin yleensä etenee ja onnistuu. Motivaatio ratkaisee sen, syntyykö lopputulosta ja päästäänkö tavoitteeseen. Motivaatio on voimakas halua tehdä jotain asiaa. Motivaatio on tunne, joka saa aikaan ajattelua, liikettä, tekemistä ja tuloksia. Se on voima, joka toimii katalysaattorina sille, että jotain tapahtuu. Työskennellessä motivaation tulee olla kohdallaan tai muuten tekemiset alkavat hyvinkin nopeasti tai hitaasti mutta varmasti syödä tehokkuutta, intoa ja voimia. Jos motivaatio on heikko, työ ei palkitse ja lopputulos jää tavoitteista. Työhönsä motivoitunut yleensä menestyy omassa työssään. Ellet pysty innostumaan työstäsi, on syytä huoleen. Kilpaile itsesi kanssa; käy päättäväiseen hyökkäykseen oman ennätyksesi rikkomiseksi. Kukaan ei pysty säilyttämään innostustaan automaattisesti. Kun olet innostunut, päiväsi kuluvat nopeammin, saat enemmän aikaiseksi ja ihmiset viihtyvät paremmin seurassasi. Vedät myös puoleesi muita innostuneita ihmisiä. Huippuihmiset haluavat siirron mahdollisimman lähelle sinua. He haluavat olla siellä, missä tapahtuu ja on hauskaa. Siellä viihtyy myös innostus ja innostuksen kaverina kulkee aina onnistuminen.

Motivaatio ei synny tyhjästä. Tarvitaan jokin syy, miksi haluat menestyä, kuntoilla tai muuttaa elämääsi. Motivaatioon vaikuttavat yksilölliset tekijät, asenne ja tarpeet. Jos ja niin – motivaatiomalli toimii mekaanisessa ja suoraviivaisessa työssä, joka ei vaadi monimutkaista ajattelua. Jos työntekijä tekee jotain, siitä seuraa jotain. Siis keppi ja porkkana, siinäkö meidän parhaat motivaatiokeinomme? Tämä ei ole mielekkäin tapa motivoida, ja se johtaa useimmiten heikompiin tuloksiin kuin sisäisistä tarpeista nouseva motivointi. Sisäisistä tarpeista lähteviä hyviä motivointikeinoja ovat itsenäisyys, valta päättää omista asioista ja työn tarkoitus. Valta päättää omasta työstään, kehittyä tehtävässään ja saavuttaa jotain motivoi paljon paremmin kuin rahakannusteet. Esimiehen tehtävä on motivoida ja kannustaa työntekijöitä hyviin työsuorituksiin. Mutta onko motivaation luominen yksin esimiehen tehtävä? Johtaja ei voi yksin parantaa motivaatiota ja ilmapiiriä. Aina puhutaan esimiehen vastuusta, mutta missä on yksilön vastuu? Työelämässä on kahdenlaisia ihmisiä; niitä jotka motivoivat itseään maineen, rahan, bonusten ja tunnusten voimalla sekä niitä, jotka tekevät työtä sydämellä, palolla, intohimolla ja luovuudella. Mistä löytää flow-tila tehdä työtä sydämellä ja saada työstä itseään eteenpäin lietsova henkinen korvaus? Kadehdittava olotila.

Motivaatio on siis sisäinen tunne. Antaisitko sen muiden hoidettavaksi? Suostuisitko sinä antamaan tai ulkoistamaan kaikki sisäiset tunnetilasi ulkopuolisen hoitoon – rakkauden, vihan, motivaation? Motivoituminen lähtee aina itsestä, eikä kukaan voi motivoida toista, mutta motivoitumaan voi oppia. Motivaatio saa ihmisen aloittamaan jotakin. Se on mielenkiintoa asiaa kohtaan. Se saa ihmisen tekemään jotain, ja tekeminen tuottaa iloa ja mielihyvää. Aito motivaatio on sisäsyntyistä, ei ulkoisen voiman esimerkiksi esimiehen, opettajan tai puolison pakolla aikaansaamaa. Me voimme perustella lihavalle, miksi on tärkeää laihtua tai jankuttaa alkoholistille, miksi ei ole järkevää juoda. Ihminen toimii vasta, kun motivaatio lähtee hänestä itsestään, sisältä kumpuavana haluna muuttua. Silloin ihminen on valmis ottamaan vastaan kaikki hyvät neuvot muuttaakseen toimintaansa. Hän on motivoitunut ja löytänyt halun muutokseen. Miten sitten löydän motivaation? Esimieheltä, vaimolta, ystävältä, siis ulkopuoliselta – niinkö? Olemmeko todellakin ulkoistaneet motivaation? Jos sisäinen motivaatio on hukassa, ihmisen on syytä katsoa peiliin, tutkiskella itseään ja miettiä todella, mikä minua liikuttaa. Maailmassa, jossa elämme, pitäisi useammin katsoa peiliin. Voit huijata elinpiiriäsi vuodesta toiseen ja saada silti taputuksia olallesi, mutta palkkiosi on surua ja kyyneliä, jos huijaat kasvoja peilissä.

Johtajuus punnitaan liiketoiminnan kriittisissä vaiheissa: muutoksen johtamisessa, talouden murroskohdisssa ja vaikeiden tilanteiden kääntämisessä voitoksi. Muutosprosessin läpivieminen ja murros vaatii johdolta määrätietoisuutta, jämäkkyyttä ja päätöksentekokykyä. Yhtä lailla se vaatii herkkyyttä ja kykyä kuunnella mielipiteitä. Muutoksen ja murroksen johtamisessa ajoitus on yhtä tärkeää kuin se, mitä tehdään ja minne mennään. Ei riitä, että tiedät, mitä tehdä. Sinun on tiedettävä, milloin toimia. Luota omaan vaistoosi. Älä odota liian kauan. Kun johtajat eivät tartu hetkeen, he heikentävät omaa johtajuuttaan. Mikään ongelma ei ole niin suuri ja monimutkainen, etteikö sitä voi kohdata. Nopeus on valttia muutoksessa ja murroskohdassa, hitaus on myrkkyä. Onnistumiseen pitää uskoa sinnikkäästi, vaikka tulosten näkyminen kestäisi kauemmin kuin toivoisi. Murros vaatii vahvaa johtajuutta. On uskallettava tehdä omia ratkaisuja, sillä kilpailija voi olla väärässä. Muutos on ainoa asia, joka pakottaa uusien mahdollisuuksien äärelle myös heidät, jotka eivät muuten niistä välittäisi. Johtajuudella on aina murroksessa hintansa ja voittoa edeltää aina läpimurto.

Voittaville johtajille yhteistä on, että he eivät kerta kaikkiaan sulata tappiota. Siksi he selvittävät, mitä voittaminen edellyttää ja tavoittelevat sitten voittoa kaikin voimin. Kun paine murroksessa on kovimmillaan, suuret johtajat ovat parhaimmillaan. Ollaksesi murroksessa rohkaiseva johtaja sinun on oltava valmis ottamaan riskejä ihmisten suhteen. Et voi sytyttää tulta kenenkään toisen sydämessä ennenkuin se palaa omassasi. Muista nämä sudenkuopat murroksessa: Yritysjohto tekee strategiaa, mutta yliarvioi organisaation muutoskyvyn ja aliarvioi vaikeudet. Hankkeita on liikaa ja ne kasautuvat samoille henkilöille. Hankkeille ei anneta riittäviä resursseja ja työkaluja. Kehittämistyö tehdään oman toimen ohella. Viestintä on heikkoa ja muutosten vyöryttäminen pysähtyy jo keskijohtoon.

Kumpi on tärkeämpää, kokemus vai näkemys? Kokemus ja näkemys ovat kaksi eri asiaa. Tosin kokemus voi synnyttää näkemyksen eli usein näkemys syntyy pitkän kokemuksen jälkeen. Näkemys on oivallusten, asioiden yhdistämisten ja johtopäätösten summa tai kun kokemus yhdistyy mielipiteeseen, syntyy myös näkemys. Kokemus on kova koulu, koska sen antaa ensin testin ja sitten vasta opin ja siksi sen lukukausimaksut ovat kalliit. Kokemus antaa perspektiiviä ja mahdollisuuden suhteuttaa asioita, eikä sen merkitystä ja opetusta saa unohtaa. Jokainen meistä saa kokemusta koko ajan lisää ja vasta iän myötä karttuu kokemusta. Sitä pitäisi osata arvostaa. Parhailla johtajilla on kokemusta myös vaikeista ajoista ja asioista. Kaikilla ei ole näkemystä, vaikka hankkivat koulutusta ja saavat kokemusta eli korkea koulutus ja pitkä kokemus eivät takaa hyvää näkemystä. Monella nuorella on innovatiivisempaa näkemyksellisyyttä ja ennakkoluulottomuutta kuin urautuneella oman alansa konkarilla. Pelkkä usko excel-harjoituksiin johtamisen työkaluna ei riitä, lisäksi tarvitaan näkemystä ja business-nenää. Mikään ei korvaa strategista näkemystä. Sitä ei vain löydy kaikilta. Ihmiset kunniottavat johtajaa, jolla on selkeä näkemys, jolla on viisautta nähdä asian ytimeen missä tahansa tilanteessa ja joka voi nähdä, mitä on tulossa. Esimiehille ja meille kaikille on tärkeää, että osaisimme kunnioittaa toisen näkemyksiä, mielipiteitä ja kokemusta.

Johtajuuden tarkoituksena on auttaa muita kasvamaan, onnistumaan ja sitä tarvitaan erityisesti muutostilanteissa, murroksessa ja vaikeissa tilanteissa. Todellinen johtajuus punnitaan talouden murrosaikoina. Yksi parhaista johtajuuden määritelmistä, joihin olen urani aikana törmännyt: Oletko tarpeeksi voimakas, rohkea, nöyrä ja kypsä pyytääksesi muilta apua? Tässä määritelmässä on koko johtamisen juju: En minä vaan me. Kukaan meistä ei saa yksin aikaan mitään merkittävää, ei ainakaan johtajana. Johtaminen on vähän vaikeaa ilman johdettavia. Vanhanaikainen johtajuus keskittyi minän ympärille, uudenlainen lähtee meistä. Huono johtajuus taas on toisten myrkyttämistä ja alistamista. Huonot johtajat tuhoavat työntekijöidensä terveyden, onnellisuuden, uskollisuuden ja tuottavuuden.

Sanotaan, että johtajuuden todellinen mitta on vaikutusvalta, eikä ehkä mikään muu. Ihmiset seuraavat luonnostaan itseään vahvempia johtajia. Johtamista on kuitenkin hankala toteuttaa, jos ei ole seuraajia, jotka kulkevat perässä. Kun johtajalla on vaikutusvaltaa, ihmiset alkavat seurata häntä. Kun johtaja saavuttaa kunnioituksen, johtamisesta tulee helpompaa ja ihmiset jatkavat seuraamista. Kunnioitus perustuu johtajuuteen, ei asemaan, arvonimeen tai sukupuoleen. Heti kun saavutat kunnioitusta, saat valtaa. Suurinta valtaa käytetään vähin äänin. Valta siirtyy sille, jolla on taito käyttää sitä. Ihminen, jolla on valta, ei menesty ellei hän salli, että paremmat ideat loukkaavat hänen maailmankuvaansa. Et voi oppia mitään uutta ellet salli, että sinua viisaammat ja taitavammat ihmiset sotkevat ympyräsi ja peliäsi. Valta addiktoi enemmän kuin huumeet. Valta-asema voi tehdä pienestä ihmisestä tyrannin. Valta on tehnyt monesta johtajasta kusipään ja pomottajan. Ei voi koskaan sanoa, onko valta hyvästä vai pahasta. Oleellista on, miten sitä käytetään.

Jos systemaattinen seuranta puuttuu, strategia ja muutos ei toteudu. Johtajan tulee jatkuvasti seurata muutoshankeen kehittymistä tarkasti, hänen on reagoitava tilanteisiin ja vastoinkäymisiin nopeasti ja jämäkästi. Muutoksen ja strategian lopputulokseen vaikuttavat kaikki osallistujat. Seurannalla ja mittareilla johtaja saa palautetta muutoksen toteutumisesta. Seurannalla pystytään arvioimaan saavutettuja tuloksia, muutossuunnitelman toteutumista ja johtamistoimintaa. Suoritusten seurannan tarkoituksena on varmistaa oikea toiminta. Kun havaitaan virheellistä toimintaa, tulee siihen puuttua asiallisesti ja mahdollisimman pian. Virheiden tekeminen on normaalia, jokainen tekee virheitä. Esimiesten pitäisi olla kärsivällisiä työntekijöidensä virheille, koska ovat usein itse niihin osasyyllisiä. Siksi muiden virheisiin ei kannata suhtautua liian jyrkästi ja mustavalkoisesti. Johtajan on pidettävä tilannekuvaansa yllä jatkuvallla seurannalla ja esimiesten antamilla tilannekatsauksilla. Näin johtaja kokoaa tietoa yrityksessä tapahtuvasta muutoksesta. Muutoksen seurannalla saadut tiedot toimivat tulevan toiminnan suunnittelun tai korjausliikkeiden perustana.

Muutoksen arviointiin tarvitaan mittareita, joilla pystytään toteamaan muutoksen onnistuminen. Muutosmittareita on erilaisia ja ne voidaan jakaa taloudellisiin ja ei taloudellisiin mittareihin. Mittarit voivat olla myös ns. pehmeitä mittareita, kuten työtyytyväisyys, ilmapiiri ja työmotivaatiomittarit. Niiden avulla voidaan arvioida muutoksen onnistumista henkilöstön hyvinvoinnin kannalta. Usein käytetty vuosittainen työilmapiirimittaus voi olla melko hidas tapa saada tietoa henkilöstön hyvinvoinnista tai suhtautumisesta asioihin. Muutoksen tulosten mittaamisessa on hyvä muistaa: Onnistumisen mittareiden määrittely ja seuranta, näkyvien muutosten aikaan saaminen, muutosten seurausten arviointi, tulosten palkitseminen, pohdinta mitä muutoksesta opittiin ja miten opittua voi hyödyntää jatkossa sekä muutoksen ylläpitäminen.

Juuri esimiehen reagointiherkkyys on keskeinen asia konfliktien onnistuneessa ratkaisussa, oli takaiskujen lähtökohtana ja syynä mikä tahansa. Asiat riitelevät usein alussa, mutta ajan myötä ja asioiden pitkittyessä niistä tulee henkilökohtaisia ja monimutkaisia ongelmavyyhtejä, joiden ratkaiseminen on työlästä, aikaa vievää ja ulospääsemiseksi tarvitaan usein apua. Konfiktit voivat syntyä eri näkemyksistä toimintatapojen tai päämäärän suhteen tai ne voivat johtua epäselvistä tai ylimalkaisesti esitetyistä väitteistä ja puheista. Ehkä hankalin tilanne on henkilöiden välinen konflikti, jonka syyt ovat ihmisten erilaisissa toimintatavoissa ja tyyleissä. Konfiktit ovat työyhteisön toiminnassa väistämättömiä, välttämättömiä ja niillä on organisaatiolle myös positiivisia vaikutuksia, jos työyhteisö osaa suhtautua niihin myönteisesti. Konflikti voidaan esimerkiksi nähdä työyhteisölle välttämättömänä kehityksen ja muutoksen sysäyksenä. Tärkeä muutos käynnistyy harvoin, jos asiat ovat hyvin. Esimiehen on hyväksyttävä se, että hänen työhönsä liittyy takaiskuja ja jatkuvaa ongelmien ratkaisemista. Hyvällä esimiehellä on käsitys omista vastuistaan ja velvollisuuksistaan, psykologista silmää ja ennen kaikkea uskallusta reagoida ongelmiin heti niiden ilmaannuttua. Esimiehen tehtävä onkin jatkuvasti tarkkailla oman yhteisön tilaa ja mielialoja. Esimies toimii työyhteisön ja yksittäisten työntekijöiden tukijana, motivoijana ja ohjaajana muutoksen läpiviemisessä ja esimiehen tärkeimmiksi ominaisuuksiksi nousevat oikeudenmukaisuus, avoimuus ja uskottavuus. Työntekijät arvostavat empaattista ja kuuntelevaa esimiestä, joka kantaa vastuunsa suoraselkäisesti. Esimiehen on tärkeää osata myöntää virhearviointinsa käsittelemällä asiat uudelleen. Esimiehen on oltava työntekijöiden lähellä ja saatavilla, sillä kaukaa johtaminen ei onnistu.

Muutoshanke ei kaadu, eikä saa kaatua yhteen epäonnistumiseen ja takaiskuun. Mikään ongelma ei ole niin suuri ja monimutkainen, etteikö sitä voi kohdata. Muutoksessa ero onnistumisen ja epäonnistumisen välillä on usein kiinni vain tahdosta ja sisusta. Unohda sana mahdoton ja käytä sen tilalla positiivista sanontaa, se on mahdollista. Ongelmat syntyvät silloin, kun johtajat olettavat organisaation omaavan sisäänrakennetun kyvyn tulla toimeen itsenäisesti ja sopeutua muutokseen automaattisesti. Todellinen turvallisuudentunne löytyy, paradoksaalista kyllä, vain kasvusta, uudistumisesta ja muutoksesta. Ensin muutokset kyseenalaistetaan ja niitä pidetään naurettavina. Sitten niitä vastustetaan ja lopuksi ne hyväksytään itsestään selvinä. Ensin parannusten vakiinnuttaminen ja sitten vasta uusien muutosten toteuttaminen. Sellaisten asioiden pyörittely on turhaa, joille ei voi mitään, se ei tuo ratkaisua. Kannattaa keskittyä asioihin, joille voi tehdä jotain ja myös tehdä se, mitä kulloinkin voi.

Työntekijät haluavat onnistua ja saada tunnustusta onnistumisistaan, joten miksi sitä ei antaisi heille. Yksi hienoimmista asioista, joita johtaja voi tehdä, on oman väen kiittäminen muiden edessä. Vuorovaikutus on olennainen osa muutoksen johtamista. Vuorovaikutukseen liittyy palaute, kuten tunnustuksen ja kiitoksen antaminen. Älä koskaan aliarvioi rohkaisevan sanan voimaa. Kiitä aina, kun edistystä tapahtuu ja jaa kiitosta runsain käsin. Kiitä vähäisestäkin edistyksestä. Muista kiittää myös niitä, jotka ansaitsevat vähemmän kiitosta. Viisaampia sijoituksia, joita johtaja voi tehdä, on ihmisten tarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen. Paras kuulemani henkilöstöstrategia muutostilanteessa: Kehutaan joka päivä joku työntekijä punaiseksi ja juhlitaan onnistumisia näkyvästi. Ihmisillä on taipumus tulla sellaisiksi, miksi heitä innostaa ja kehottaa. Ihminen kaipaa arvostusta. Hän haluaa olla tärkeä. Ihminen haluaa kuulla kiitosta ja kehuja. Tätä kaikkea voimme tarjota toinen toisillemme, työntekijät ja johtajat. Osoitetaan siis toinen toisillemme, sanoilla ja teoilla, että arvostamme toisiamme työyhteisössämme. Jos tämän teemme, voimme saada ihmeitä aikaan. Eikö rahalla sitten ole mitään merkitystä motivoinnissa? Tietysti on, paljonkin. McKinseyn tutkimusten mukaan rahapalkkiot ovat melkein yhtä tehokas motivoija kuin esimiehen kehut ja arvostus. Sanat eivät kuitenkaan maksa yhtä paljon kuin eurot. Motivoi siis ihmisiä sanalla ja euroilla.